Pikakirjoituslehden äärellä

Vaihtelun takia päätin vihdoin tutustua lähemmin Pikakirjoituslehteen ja lukea sen tekstiä.
Luin lehteä vuodelta 1912: Pikakirjoituslehti N:o 2 helmikuu 1912

Kaikkea en ymmärtänyt, mutta uusia kirjoitustapoja löytyi ja oli hauskaa kun vihdoin "äkkäsi" mitä tekstissä lukee. Lukemalla tekstiä tuntui oppivan paremmin, täytyy tehdä tästä tapa.

Pikakirjoituslehti helmi/1912

Rivi 1: kuinka kauan, niin kauan, tätä varten, niinpä, minä olin

Rivi 2: yksinkertaisesti, osalliseksi, taloudelliseksi, sellaisissakin, tieteellisillä

Rivi 3: soitettiin, Risto, voittoa, toimeliaan

Rivi 4: menettelytapoja, kohtuullisilla, yksimielisiä, tarkotuksiin, tyydyttäviä

Rivi 5: mieluummin, täytyy, täytynyt, muuten, ainoastaan, tietysti, siis

Ensimmäisellä rivillä on yhteenkirjoituksia, tuttuja merkkejä muuten.

Toisen rivin sanoissa näkyy miten -nen päätteisen sanan taivutetun muodon voi yksinkertaistaa. En ole aivan varma, pitäisikö sanoa, että päätteen -e- näkyy (-esti, -eksi). Sanan "sellaisissakin" kohdalla tiedän, että kyseessä on monikko, sillä teksti oli tulkattu viereen. Myös konteksti olisi tässä kohtaa paljastanut sanan monikoksi. Muuten olisin hyvin saattanut lukea sen "sellaisessakin".

-sesti -> -sti, 

-seksi -> -ksi, 

-sissa -> -ssa, 

-sillä -> -illä

Päätteeseen kuuluvan ässän voi siis jättää pois -nen päätteisen sanan kohdalla. Yksi rinkula vähemmän. 

Huom, laittaisin itse monikko muodoissa s-kirjaimen näkyviin erottaakseni sen yksiköstä jos korottamalla ei saada eroa näkyviin.

Kolmannella rivillä on esimerkkejä siitä, kun sanan alku on korotettu osoittamaan i-kirjainta. Ensimmäinen tavu on korotettuna sen sijaan, että korotus tapahtuisi sen jälkeen. Korotettu tavu "So-", luetaan "Soi-". Korotettu "R" sanan alussa luetaan "Ri". "Vo" luetaan "voi", "to" luetaan "toi" ja niin edelleen. 

Rivillä neljä ja viisi on joitakin muita huomioita ja uusia merkkejä. 

Sanassa "menettelytapa" on yhdistetty kaksi merkkiä, ja yhdistäminen on tehty samalla ristimällä u-kirjain ja tehty siitä näin y. Sanan olisi mielestäni voinut kirjoittaa yhdistämättä ja ristimättäkin. U-kirjain luetaan yynä joka tapauksessa e-vokaalien jälkeen (koska sana "menettelu" ei sovi suuhun). 

Sanaa "kohtuullisilla" piti miettiä hetki ennen kuin tajusin. Se on siis muodostettu siigelistä "kohta". Nyt joku tarkka huomaa, että sana on nominatiivissa kohtuulli-nen, mutta päätteessä näkyy s-kirjain (ks. ylempänä huomiot rivistä 2). Itsekin laittaisin monikkomuodoissa s-kirjaimen näkyviin osoittamaan monikkoa jos korottaminen ei riitä.  

Sana "yksimielisiä" kirjoitettu itse asiassa "yksielisiä". 

"Tarkotuksiin" uusi lyhennystapa sanalle "tarkoitus" (oli lehdessä tulkattu "tarkotuksiin" [sic] eikä "tarkoituksiin". Liekö oikeinkirjoitus muuttunut vuodesta 1912?).

"Tyydyttäviä" sanassa käytetty lyhennystä, joka ei ollut vielä tuttu. 

"Mieluummin" kirjoitettu itse asiassa "ieluumin". 

Uusi lyhennys: "täytyy", alennettu viiva, joka vahvenee alaspäin. 

Myös loput sanat uusia tai unohdettuja lyhennystapoja. 

Lyhenteiden taivuttaminen sijamuodoissa

Opi lyhentämään kirjassa on tullut esille jo genetiivin ja partitiivin monikon pääte, sekä aiemmassa kirjassa illatiivin pääte. Missään ei näytä kuitenkaan olevan systemaattista esitystä lyhenteiden taivutuksesta, mutta jokin järjetys asiaan pitäisi saada. Löysin kielenhuollon kirjasta luvun lyhenteisiin liitettävistä päätteistä. Kyseessä on siis se, minkälainen pääte kaksoispisteen jälkeen merkitään, esim. m:nä (metreinä), g:aa (grammaa), km:jä (kilometrejä). Monikon päätteen tunnistaa usein i-kirjaimesta. Jos sana päättyy nominatiivin yksikössä i-kirjaimeen, monikon taivutusmuotojen e-kirjaimen voi laittaa näkyviin, esim. tanssi: tansseissa -eissa (inessiivi mon.). Ajattelin, josko tätä voisi soveltaa pikakirjoituksen lyhenteisiin, onhan se parempi kuin mielivaltainen "keksitään samalla kun tehdään".
Oppikirjassa esiintulleet lyhennysten taivukset näyttävätkin noudattavan näitä sääntöjä. Hienosäätöjä voinee aina jäädä pohtimaan. Sivulla 29 kirjassa Opi lyhentämään on hieman kerrottu päätteiden liittämisestä lyhenteisiin. Yhtenä esimerkki lyhenteenä "hinta" on taivutettu partitiivin yksikössä, "hintaa". Kielenhuolollisesti lyhenteen pääte olisi -aa. En näe onko pikakirjoituksen -a- vahvennettu vai ei. Lyhennehän sinänsä jo tarkoittaa "hinta", joten kuuluisiko siihen liittää merkiksi vain yksi -a- (hinta-a), vai kielenhuollon sääntöjen mukaisesti merkitä -aa (vahvennettu -a-)?

Alla olevaan taulukkoon laitoin näkyviin taivutuspäätteitä kielenhuollon käsikirjan osoittaman tavan mukaan (lyhenteisiin liitettävät päätteet s.30-31, Kielenhuollon käsikirja). Taivutettuna sana "vapaa" kokonaisuudessaan, sen lisäksi olen valikoiden taivuttanut erilaisia sanoja, jotta erilaiset sijamuodon päätteet tulisivat esille.
Jätin taulukosta pois kolme sijamuotoa, jotka ovat harvinaisempia (abessiivi, instruktiivi, komitatiivi). Abessiivi (talotta, taloitta), tälle on Opi lyhentämään kirjassa oma lyhennystapansa. Instruktiivi (jalan, jaloin) ja komitatiivi (mon. taloineen).

sija	esimerkki	yksikön pääte	esimerkki	monikon pääte
nominatiivi	vapaa	-	vapaat	-t
genetiivi	vapaan	-n	vapaiden	-iden*
			merkkien	-ien*
			kirjojen	-jen*
partitiivi	vapaata	-ta	vapaita	-ita*
	merkkiä	-ä	merkkejä	-jä*
	kirjaa	-aa	kirjoja	-ja*
			lapsia	-ia*
essiivi	vapaana	-na	vapaina	-ina
	merkkinä	-nä	merkkeinä	-(e)inä
translatiivi	vapaaksi	-ksi	vapaiksi	-iksi
			merkeiksi	-(e)iksi
inessiivi	vapaassa	-ssa	vapaissa	-issa
	merkissä	-ssä	merkeissä	-(e)issä
elatiivi	vapaasta	-sta	vapaista	-ista
	merkistä	-stä	merkeistä	-(e)istä
illatiivi	vapaaseen	-seen*	vapaisiin	-isiin*
	merkkiin	-iin*	merkkeihin	-(e)ihin*
adessiivi	vapaalla	-lla	vapailla	-illa
	merkillä	-llä	merkeillä	-(e)illä
ablatiivi	vapaalta	-lta	vapailta	-ilta
	merkiltä	-ltä	merkeiltä	-(e)iltä
allatiivi	vapaalle	-lle	vapaille	-ille
	merkille	-lle	merkeille	-(e)ille

* Taivutuksen lyhennys opetettu kirjassa. Näitä tullee lisää vielä myöhemmin.

Illatiivista
Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirjassa oli jo illatiivin päätemerkki (s.54), josta blogissani kirjoitain aiemmin. Päätemerkki kattaa kirjoitettuna hyvinkin erinäköisiä päätteitä. Vokaalinpidennyksen +n (esim. kirja: kirjaan, kahvi: kahviin, pöytä: pöytään). Päätteen -han, -hän, -hen (esim. maahan, tiehen, merkkeihin, kuppeihin, sanoihin, kirjoihin). Sekä pääte -seen ja -siin (esim. vapaaseen, vapaisiin). Sama pääte osoittaa yksikköä ja monikkoa, monikon tunnistaa i-kirjaimesta (pääte korotetaan).
Koska illatiiviin on olemassa kätevä pääte, joka taipuu moneen, en ole taulukossa enempää listannut illatiivin taivutuspäätteitä. Kannattaa kuitenkin huomata, että vaikka kielenhuolollisesti illatiivin monikon pääte merkitään -isiin, niin pikakirjoituksellisesti päätemerkki osoittaan vain -siin. Monikon tunnus -i- täytyy siis osoittaa korottamalla.

Lähde: Iisa, Katriina; Oittinen, Hannu; Piehl, Aino. Kielenhuollon käsikirja. Yrityskirjat 2006. 6. painos.

Alla olen taivuttanut lyhenteet sanoille "vapaa", "kirja", "lapsi" ja "merkki". Eli olen koettanut taivuttaa yllä olevan taulukon sanoja. Ensin yksikkö ja sen vieressä monikko. Genetiivin ja partitiivin monikolle olen laittanut näkyviin päätteet kokonaisena (vapa-iden, vapa-ita) sekä lyhennystavalla merkityn vaihtoehdon. Illatiivin olen kirjoittanut ainoastaan opittua päätemerkkiä käyttäen.

Vapaa	selite
	Nominatiivi: vapaa, vapaat Genetiivi: vapaan, vapaiden Partitiivi: vapaata, vapaita Essiivi: vapaana, vapaina Translatiivi: vapaaksi, vapaiksi Inessiivi: vapaassa, vapaissa Elatiivi: vapaasta, vapaista Illatiivi: vapaaseen, vapaisiin Adessiivi: vapaalla, vapailla Ablatiivi: vapaalta, vapailta Allatiivi: vapaalle, vapaille Monikkomuoto osoitettu korottamalla, jolloin monikon tunnuksena olisi tässäkin i-kirjain (vapaa-ssa, vapa-i-ssa).
Kirja	selite
	Huom, sijamuotojen nimet kirjoitettu perusriville. Gen.mon. kirjojen: kirja+pääte -ien, -jen Part.mon. kirjoja: kirja+pääte -ja, -jä Tämän sanan kohdalla mietin, pitäisikö o-kirjain tuoda näkyviin: esim. (kirj-)oissa, -oihin, -oilta, mutta ei sitä oota ymmärtääkseni kuulu tuoda esiin, esim. mk:issa = markoissa.
Lapsi	selite
	Part.yks. lasta Tätäkin mietin pitkään; lyhenne tarkoittaa "lapsi", mutta partitiivin yksikössä sanan vartalo muuttuu. Sananhan voi tietenkin kirjoittaa ilman lyhennettäkin!
Merkki	selite
	Ess.mon. merkkeinä Transl.mon. merkeiksi Iness.mon. merkeissä Elat.mon. merkeistä Ill.mon. merkkeihin Adess.mon. merkeillä Abl.mon. merkeiltä All.mon. merkeille Päätteessä näkyy -ei- (pidempi väli), vaikka muissa olen osoittanut monikon ainoastaan i-kirjaimella. Kuten aiemmin kielenhuollon kirjasta luin: "Jos sana päättyy nominatiivin yksikössä i-kirjaimeen, monikon taivutusmuotojen e-kirjaimen voi laittaa näkyviin..." Tässä tapauksessa selkeyttäminen ei hidasta kirjoittamista. Toisin on kirja-sanan kanssa, jos o-kirjain kirjoitettaisiin näkyviin taivutuksissa (ks. yllä selite).

Pikakirjoitusta bongattu!

Kirjaston poistohyllystä on tarttunut lähiaikoina mukaan montakin kirjaa. Yhtä niistä selaillessani tulikin vastaan tuttua kirjoitusta! Eräs kirjan lukija on muutamaan otteeseen kirjoittanut marginaaleihin pikakirjoituksella muistiinpanojansa. Tämä kirja on julkaistu vuonna 1948.

Tulkattuna tässä lukee:

Ylhäällä vasemmalla: Ei kovin kaunis 

Alhaalla: [---]ssa syksyllä 1948 näin, miten ruma puu viikunapuu oikeastaan on.

Kaikista marginaalikirjoituksista en saanut selvää, kaikki lyhenteet eivät ole vielä tuttuja. Löytö kuitenkin piristi päivääni!

Jokapäiväistä harjoittelua

Muistiinpanoja kirjasta

Harjoittelu jatkuu! Olen jotenkin onnistunut puolihuomaamattani tekemään pikakirjoituksesta arkipäiväistä. Kirjoitan luennoilla noin 75% muistiinpanoista pikakirjoituksena. Välillä tulee vierasperäinen sana eteen ja täytyy kiireessä tukeutua perinteiseen kirjoitusmetodiin. Joskus kirjoittaessa mietin, meniköhän se oikein, ja saatan kirjoittaa viereen uudestaan (jos on aikaa).
Omia muistiinpanoja lukiessa huomaa joskus virheitä, välillä täytyy miettiä hieman kauemmin, mutta selvää saan tekstistä aina. Oman tekstin lukeminen on hyvää harjoitusta, silloin huomaa jos epäselvä käsiala aiheuttaa toisenlaisia lukumahdollisuuksia.
Harjoitellessa kirjan tehtäviä käytän aina pieniruutuista paperia, jolloin on apuviivoja. Luentomuistiinpanot kirjoitan kuitenkin aina tavalliselle ruutupaperille (ei apuviivoja), joten eteenpäin ollaan menty.

Nostalgiaa

Löytyipä vintiltä vanha ala-asteen kaunokirjainten harjoituskirja. Saman kokoiselle viivastolle harjoittelen nyt pikakirjoitusta, ja vähän samanlaista se harjoittelukin on :)

Sanasto pdf ja sanelun harjoittelemisesta

Tein kirjan lukujen 1-5 sanastoista yhtenäisen aakkostetun sanaston, niin on helpompi löytää ne lyhenteet, joita tässä vaiheessa pitäisi opetella. Koetin parhaani tehdä kynän jäljestä selkeää, niin että vahvennukset näkyy. Näyttää onnistuneen. Kun ymmärtää hieman lyhenteiden muodostamisesta, niin sen voi kyllä päätelläkin, tuleeko vahvennus vai ei.

Opi lyhentämään (Kaila - Räty, 1966) sanasto lukuihin 1-5

Tulostin jo omani. Aika hyvä vaikka ite sanonkin.

Sanelun harjoittelemisesta 

Pitkään olen jo ajatellut tehdä postauksen sanelusta. En ole sitä kyllä kauheasti harjoitellut. Voisin tehdä parannuksen sen suhteen, sillä sehän on koko pikakirjoituksen pointti, että kykenee kirjoittamaan puhetta! 

Olen harjoitellut sanelua kirjan lukukappaleiden avulla. Kännykästäni löytyy äänitallennin.

Vinkki: Teksti kannattaa lukea nauhalle pikakirjoitteesta. 

Näin osaa arvioida paremmin sopivan puhenopeuden, eikä joudu montaa kertaa äänittämään uudestaan. Tietenkään harjoittelun alussa ei pysy äänitteen perässä koko aikaa, mutta äänite voi toisaalta olla myös liian hidas. Pikakirjoitetta lukiessa voi samalla seurata tekstiä ikään kuin kirjoittaen sitä, näin tietää, että tavoitenopeus on kohtuullinen.

Kirjan teksteihin on laskettu tavujen määrät. Kirjassa kehotetaan aloittamaan vauhdilla noin 100 tavua (n. 40 sanaa) minuutissa. Olen lukenut tekstejä nauhalle noin 100 tavun pätkissä, ja nauhoitteet ovat noin minuutin pituisia olleet.

Tekstiä kirjoittaessa äänitteen mukana todella huomaa, osaako merkit vai ei. Jos merkkiä täytyy miettiä ollenkaan, lause meni jo ohi. Tekstin voi yrittää kirjoittaa kylmiltään, tai lukea ja/tai kirjoittaa sen kertaalleen ennen sanelua. Alla olevasta kuvasta näkee miten oma harjoitteluni on mennyt. Heti kirjoittamisen jälkeen tarkastan tekstin, ja merkitsen aukko kohtiin montako sanaa jäi välistä. Korjaan virheet ja merkitsen kohdat, joissa teksti on hieman epäselväksi puuroutunutta. 

Seuraavaksi voi samantien yrittää uudelleen tai harjoitella hankalia kohtia tai kirjoittaa tekstin kokonaan. Joskus sanelussa jää aukko samaan kohtaan, joskus se vaihtelee. Kun keskittyy onnistuneesti yhteen lauseeseen niin toinen jää ja seuraavalla kerralla taas jokin aiemmin onnistunut lause jää pois. Ensimmäisillä kerroilla nauhoitteen päätyttyä koetan muistaa ja kirjoittaa viimeisen lauseen. Muutaman kerran jälkeen tekstin saattaa jo muistaa ulkoa, joten lopetan kirjoittamisen nauhoitteen päätyttyä. Tämä siksi, että näen paljonko tekstiä todellisuudessa saan paperille sen minuutin aikana. 

Sanelun harjoittelua

Tekstejä pdf-tiedostoina

Olen huvikseni kirjoitellut tekstejä nettiin laitettavaksi, ja tässä nyt ensimmäiset skannatut teksti pätkät. Parhaani olen yrittänyt, mutta ainahan sitä on parannettavaa. Olen käyttänyt niitä lyhennyksiä, joita nyt osaan, ja sitä mukaan kun oppii lisää niin se näkyy sitten teksteissäkin. Jatkossa kerään kaikki skannatut tekstit omalle sivulleen "Pdf-tiedostot", sen lisäksi, että kirjoitan niistä blogissa pari sanaa.

Vaikeita kohtia pätkässä "Täällä Pohjantähden alla" olivat sanat:
keskeltä (käytin siigeliä), tarkkaillen, pysähdellen, jotakin (kirjoitin täydellisesti, olisiko voinut lyhentää?), mäen, kiersi (konsonantti yhdistelmä -rs-, sekoittuu yhdistelmään -ks-), tuhantiseen, kolmissakymmenissä (olisiko voinut käyttää numeroita?), taakseen (käytin illatiivin päätettä).

Joonan kirja (KR -92)
Ote kirjasta "Täällä Pohjantähden alla" (1.osa, Väinö Linna, 1959)

Pikakirjoituksen harjoittelusta

Surffasin Kansalliskirjaston digitoiduista lehdistä mitä pikakirjoituksesta on kirjoitettu. Paljon on pohdittu pikakirjoituksen hyödyllisyyttä, ja sitä onko se liian vaikeaa oppia. 

Aloitin pikakirjoituksen harjoittelun vuoden alussa, joten nyt olen harjoitellut 6 kuukautta. Blogista näkee, että olen 3 kuukauden harjoittelun jälkeen hankkinut Opi lyhentämään -oppikirjan, joten siinä vaiheessa oli perusopit käyty läpi. Olen opiskellut itsenäisesti omaa tahtiani ja tehnyt tehtäviä omantunnon mukaan, aina kuitenkin tarkastaen jos on jotain epäselvää.

Vielä on pitkä matka, ennen kuin pystyy mitä tahansa tekstiä kirjoittamaan yhtä sujuvasti.
Itse en vielä ole mitenkään nopea, mutta kun tavoitteena on puhenopeus, niin hidas pikakirjotus ei ole huono sekään. On se tavallista kirjotusta (kurrentti) nopeampaa ja säästää kättä. Pikakirjoitusta harjoitellessa olen ymmärtänyt, miksi vanhempi sukupolvi käytti kaunokirjoitusta ahkerasti; kirjoitus vain soljuu paremmin. Pikakirjoituksessa pyritään myös olemaan nostamatta kynää paperista turhaan, ja kirjoitus on kursiivia. Painokirjainten kirjoittaminen nopeasti tuo mieleeni nykyään sen kun pienenä kokeilin ompelukoneella sauhutella paininjalka pohjassa monipistosiksakkia: kyllä se kone siihen pystyi, mikä oli ihmeellistä katsottavaa. 

Ensimmäiset oppimani siigelit tunkee jo mukaan tavalliseen kirjoittamiseen, miksi vaivautua kirjoittamaan kun lyhennysmerkki on tuttu? Välillä kun pikakirjoittaessa luovuttaa, ja lähtee kirjottamaan sanaa kurrentilla, niin siinä kirjoittaessa ehtii miettimään yhtä sun toista, myös sitä kuinka sen pikakirjoitus olisikin ollut helppo. Joskus sana vain kuulostaa monimutkaiselta kirjoittaa, vaikkei olekaan. 

Kalenteri jäi muinoin käyttämättä,
mutta nyt se soveltuikin harjoitteluun.

Olen kalenterin sivuille systemaattisesti harjoitellut erään matkasanakirjan sanoja. Meditatiivista. 

Kokemuksia pikakirjoittamisesta verrattuna kurrenttiin (shorthand vs. longhand) löytyy myös blogista long-live-pitmans-shorthand.org: Why learn?

Joonan kirja

Olen kirjoitellut Joonan kirjan (KR -92 mukaan) pikakirjoituksella. Kokeilin ensimmäistä kertaa skannata tekstiä, ja onnistui ihan ok. Lyijykynän jälki on toisinaan haaleampaa, mistä johtuen jälki näkyy mustavalkoisessa skannauksessa välillä huonommin. Kokeilen muita skannaus asetuksia myöhemmin, harmaasävyisellä saisi enemmän originaalilta näyttävää jälkeä. Liitin tähän postaukseen kuvat, myöhemmin liiton pdf-tiedostona, jahka keksin mihin sen saisi ladattua.

Koetin käyttää opittuja lyhenteitä, joskus kirjoitin "plene"*, siis ilman siigeliä, ollakseni selkeämpi. Ehkä sitten ensi kerralla rohkeampaa lyhennyksien käyttöä. 

Kumma kuinka heti huomaa korjattavaa ja viilattavaa kun katselee omaa työtään tietokoneen näytöltä. Heti huomasi, kuinka l-kirjaimen väkänen saattaa sekoittua n-kirjaimeen. 

*Plene on klassisessa hepreassa käytetty termi, mikä tarkoittaa, että sanan on kirjoitettu "täydellisesti", usein matres lectionis merkkejä käyttäen, selkeyttämään lukemista. Defective tarkoittaa epätäydellisempää kirjoitusta. 

EDIT: Poistin kuvat Joonan kirjasta, koska teksti löytyy nyt pdf-tiedostona osoitteesta: Joonan kirja

Linkkejä

Kansalliskirjasto->digitoidut aineistot-> Pikakirjoituslehti
Vilkaisin yhtä numeroa, ja siinä näkyi olevan ainakin yksi teksti, jossa on tulkkaus vieressä. Voi siis harjoitella lehden avulla. Digitoiduista aineistoista voi löytyä muutakin mielenkiintoista (kuin Pikakirjoituslehti). Pikakirjoituksesta on lehdissä ollut kirjoituksia, ja löytyipä yksi vitsin tynkäkin.

”Aika on kultaa”, sanoo suomalainen sananlasku. Monet tämän sananlaskun neuvoa kyllä muistavat, mutta kenties yhtä monet sen unohtavat. Varmaan kuuluu viimeksimainitsemieni joukkoon se, joka vielä ei ole ymmärtänyt ruveta pikakirjoitusta harjoittelemaan.

Lähde: Toveri no 1 01.01.1900

"Kelpo referentti."

Päätoimittaja: Eikö teidän referaattinne juhlasta jo ole valmis?

Referentti (harjoittelija): Tähän olen pikakirjoituksella pannut ylös lauseen, jota en nyt saa selville millään keinoin.

Päätoimittaja: Siitä pääsette sillä, että pistätte sulkumerkkien väliin: voimakkaita aploodeja.

Referentti tekee työtä käskettyä. Seuraavana aamuna luetaan lehdestä m. m.: ”Arvoisat kansalaiset, tahdon vaivata teitä vain hetkisen! (Voimakkaita aploodeja).”

Lähde: 01.11.1906 Velikulta no 22

Melinda haku: Pikakirjoitus
Melinda on kirjastojen yhteistietokanta. Kansalliskirjaston kansalliskokoelmasta näkyy löytyvän vaikka mitä, tosin ne ovat vain lukusalikäyttöön. Mutta kävi kuitenkin ilmi, että materiaalia on julkaistu enemmän kuin sitä kirjastoissa on nykyään saatavilla. Mm.
Pikakirjoituksen ehtolyhennysoppi (Kallioniemi)
Kuinka kiitokirjoitan kaunokirjaimin, pikakirjaimin tai kirjoituskoneella (Karmitsa)
Pikakirjoituksen lyhenneoppikirja (Nevalainen)
Myös mm. englanninkielen pikakirjoitusjärjestelmistä löytyi kirjoja.

Muistiinpanoja teksteistä (Opi lyhentämään -kirjasta)

Päätin blogata muistiinpanoja Opi lyhentämään kirjan teksteistä, jotka olen käynyt läpi. Aiemmin blogasin jo tekstit "Radiolääkäri" ja "Maksulykkäys" kokonaan. 

Kannattaa huomata, missä perusviiva menee, se on merkitty nuolella rivin alkuun. 

Harj.3 Kielitaito s.16-17

Laitoin muistiin, miten supisteita on taivutettu.

 Harj.4 Korko s.17-18
"Haltuunsa" oli alennettuna, vaikka sanaston mukaan halt- on perusviivalla. Takasivujen sanasto oli kuitenkin samaa mieltä kirjoitustavasta. "Valtakausi" muodostettu lyhenteistä valta+kausi. "Olotila"-sanassa myös yhdistetty olo+tila. Tekstissä oli lyhennettä "kääntää" käytetty tarkoituksessa "käänne". Alimpana laitettu muistiin taivutuksia.

Harj.5 Tähtitaivas s.20-21

Tekstissä oli useampikin monikon partitiivi ja genetiivi, joiden lyhennystavat esiteltiin edeltävällä sivulla. "Niin kuin" yhdistettynä ja "enemmistö" taivutettu sanasta "enempi".

Harj.6 Yölepakko s.23-24

Lisää taivutuksia laitettu muistiin, pronominien taivutusmuotoja oli sivulla 21. 

Nyt tarvitsee sitten "vain" saada tekstien kirjoittaminen sujuvaksi, ja harjoitella myös niitä tekstien ohessa olevia lyhenteitä.

Tekstejä kirjasta "Opi lyhentämään" (harj.1 ja 2)

Blogaaminen on jäänyt lähiaikoina vähän vähemmälle, mutta harjoittelu ei.
Kirjoitin blogia varten siististi pari ensimmäistä harjoitustekstiä kirjasta "Opi lyhentämään". Kaikissa kohdin en ole kirjoittanut aivan samoin kuin kirjan esimerkissä.

Harj.1 Radiolääkäri

Harj.2 Maksulykkäys

Tällä hetkellä olen käynyt kirjaa harjoitusteksti 6:een asti, missä välin kirja suosittelee reenaamaan opittua ennen eteenpäin jatkamista. Monen monta supistetta, alkulyhennettä, ynnä muuta lyhennettä onkin tullut jo esille. Harjoittelen ensin kirjoittamalla satunnaisia lauseita, joissa uudet merkit esiintyvät. Sen jälkeen olen kirjoitellut pidempiä tekstipätkiä suoraan jostain kirjasta. Välillä teksteissä tulee eteen opittua sanastoa, aina ei. Lisäksi kirjoittelu harjaannuttaa huomaamaan, kun tekstissä esiintyy muotoja, joihin olen jo oppinut lyhennystavan (esim. illatiivin pääte, passiivi...) Peruskurssi aines on jo hallussa, aiemmin tarvitsi aina vähän väliä tarkistaa, miten jokin diftongi tms. piti kirjoittaa. Paitsi vieraampien kirjainten kirjoittaminen; välillä teksteissä mainitaan ulkomaalaisten tutkijoiden nimiä, mikä tuottaa ongelmia. 

Vielä en kirjoittele sujuvasti pikana, mutta joitain tutuksi tulleita merkkejä saatan tavallisen tekstin sekaan laittaa, jos ei jaksa kirjoittaa. Pari kertaa olen kirjottanut muistiinpanoja kirjasta pikakirjoituksella, mikä on hyvää harjoitusta myös lukemiseen. 

Muistan kun opettelin kymmensormijärjestelmää ja kirjoittaminen oli alussa hyvin hidasta. Opettelin perusteet muutaman illan aikana, jonka jälkeen en enää kirjoittanut mitään yksisormijärjestelmällä, vaikka kuinka hidasta oli. Ja kyllähän sitä sitten oppi näpyttelemään nopeasti. Olen miettinyt jos pitäisi samanlainen taktiikka ottaa käyttöön pikakirjoituksen harjoittelussa. 

Kieliopillinen osa: Johtimet -us ja -uus

Harj. esim. 27 b (kuva) s.64

Tehtävä 28 b s.65 (kuva)

Tehtävä 29 a s.65 (kuva)

Pikakirjoituksen opiskelu kirjoista

Mistä aloittaa pikakirjoituksen opettelu? Alkuun pääsee Suomen Pikakirjoittaja yhdistyksen opetussivustolta löytyvän materiaalin avulla. Sivuilta löytyy myös pdf-tiedostona Leo Kailan Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirja.
Pikakirjoitus yhdistys: Opetus
Kyseisen tekijän teoksia näyttää löytyvän myös kirjastoista. Kannattaa tsekata.

Itse aloitin vuoden alussa harjoittelun ja olen tässä 3 kuukauden aikana nopeaa vauhtia käynyt läpi kyseistä oppikirjaa. Mutta mitä sen jälkeen? Kävin jo malttamattomana lainaamaan kirjastosta seuraavan kirjan:

Leo Kaila & Unto Räty: Opi lyhentämään. Pikakirjoituksen lyhennysoppi ja harjoituskirja yksinkertaistetun järjestelmän pohjalta. WSOY 1966.







Kirja on pieni ja ohut, kokoa A5, sivuja 96, mutta täyttä tavaraa.
Se sisältää jos jonkinlaista lyhennystapaa; supisteita, alkulyhenteitä, keski- ja loppulyhenteitä, verbien lyhentämistä. Mutta myös nominien sijapäätteitä, pronomineja, sanojen johtimia -us, -uus, -os, -ös yms.
Harjoitustekstit ovat eri aiheista, laidasta laitaan. Esim. kielitaito, korko, tähtitaivas, auto, luottotiedustelu, postilaitos, ammattikoulutus... kyseiset tekstit ovat sekä pikakirjoituksella (opetettuja lyhennystekniikoita käyttäen) että tulkattuna "tavallisella" kirjoituksella.
Kirjan takasivuilta löytyy vielä aakkosellinen lyhenneluettelo.

Tämän kun käy läpi niin jo alkaa Lyyti kirjoittamaan!

Tekstejä: Psalmi 24 sekä ote kirjasta Ukonhauta

Ja taas luvassa hyvin satunnaisia tekstejä: Psalmi 24 sekä kirjasta Ukonhauta (Hynynen & Karmila) sivulta s.74 erään tiistain "jännittävät" tapahtumat.
Nyt kun tekstit rupeavat olemaan pidempiä, olen miettinyt skannerin käyttöä, mutta toistaiseksi tekstit ovat vielä kuvina. Luettavuus paranisi skannaamalla. Tekstit saattavat kuitenkin lyhentyä, kun siirryn opettelemaan lyhentämistekniikoita.

Psalmi 24

Ukonhauta (Hynynen & Karmila), s.74 Tiistai 2.9.2008

Kieliopillinen osa: verbien aktiivi

Seuraavaksi Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirjasta s.58-59 tehtäviä verbin aktiivista.
Opittavana siis...

• konditionaalin -si- (tekisi)
• III infinitiivin illatiivin pääte -maan, -mään (tekemään)
• II partisiipin -(n)nut, -(n)nyt, -ut, -yt (tehnyt, sekä partitiivi "tehnyttä")
• II infinitiivin lopun vokaaliyhtymät -ae-, -äe- (tehtäessä)

Harj. esim. 25 b (kuva)

Sana nro.36 "saaneen" kirjoitin ihan perusjärjestelmän pohjalta, siinä ei ollut tämän kieliopillisen asian kohtaa. Olikohan se kompa? Sanat: vastannut, voisimme, vastamaan, tapahtumaan ja yhdistäisi kirjoitin siigeleitä käyttäen. En kirjoittanut sanaa "pitänyt" siigelillä, koska en ollut aivan varma miten se taipuisi. Kenties vain yksinkertaisesti siigeli+pääte -nyt?

Tehtävä 26 b (kuva)

Harjoittelemisesta

 Noniin, vihdoin päivitin harjoitteluvihkoni pienempi ruutuiseen. Ruudut ovat kuten teknikkolehtiössä, mutta vihko on A5 kokoinen ja muovikantinen. Ostin kokeeksi pari lyijykynää (B, 3B) ja lyijytäytekynään B-lyijyä, ja johan on kevyttä kirjoittaa. Tästä lähtien taidan käyttää vain lyijytäytekynää! Olen kokeillut kirjoittamista myös kuulakärkikynällä, ja sekin onnistuu.

Ajattelin kirjoittaa hieman harjoittelemisesta. Hyviä vinkkejä on löytynyt sivustolta, jossa opetetaan englantilaista pikakirjoitusjärjestelmää nimeltä Pitman's: Long Live Pitman's Shorthand 

Lauseita ja uusia merkkejä neuvotaan kirjoittamaan useampaan kertaan sivulle, jotta ne jäisivät lihasmuistiin. Yllä olevassa kuvassa olen harjoitellut yhtä lausetta. Jotta harjoittelu olisi kiinnostavaa, voi lauseeksi valita vaikka runon tai jonkin tunnetun lauselman. Lauseen tuppaa näes oppimaan ulkoa kun kirjoittaa sitä monta kertaa. Yllä oleva lause on Shakespearen "On näytelmä, ja miehet, naiset kaikki siin esiintyvät, kukin tulee, menee, jokaisella eläissään on monta osaa." ("All the world's a stage...") 

Harjoituksen vuoksi voi myös kirjoittaa systemaattisesti sanakirjaa läpi. Ihan 10 000 sanan taskusanakirja ei ole tarpeen, mutta esimerkiksi sanakirja, jossa on 1000 yleisintä sanaa on kätevä.

Oman alansa sanastoa löytyy tietenkin alan kirjoista, vielä kätevämmin takasivujen hakemistosta. 

Kieliopillinen osa: illatiivi

Harjoituskirjan kirjoitettaviin tehtäviin (harjoituskirja löytyy pdf-tiedostona osoitteesta Oppikirja) ei löydy vastauksia takasivuilta, joten tässä omat ratkaisuni tehtäviin illatiivista. Tässä ei ole siis niitä lukutehtäviä, joihin on takasivuilla ratkaisut.

Harj. esim.24 b s.55 (kuva)
Jotkut sanat, kuten "sellaiseen/sellaisiin", "erilaiseen/erilaisiin", alkavat molemmat sellais-, erilais-. Tässä tapauksessa monikolliseen muotoon olen laittanut s-kirjaimen näkyviin. Kun s-kirjainta ei näy, kyseessä on yksikkö. En ole laittanut s-kirjainta muuten näkyviin, kun monikon pääte -siin on pääteltävissä. Esim. sanaan vaiheis- ei voi erehtyä lukemaan -seen päätettä: vaiheiseen. Siksi en ole kirjoittanut s-kirjainta näkyviin.

Tehtävä 24 b s.56 (kuva)

Tehtävä 25 b s.57 (kuva)

siigelit: valta, viime, vasta

Harjoittelin hieman siigeleiden käyttöä, jotkut esimerkit olivat jo harjoituskirjassa, jotkut ovat omia sovelluksia. Valmiista esimerkeistä näki, kuinka monimuotoisesti siigeleitä sovelletaan. Esimerkiksi siigeli "valta" voi taipua myös valt- alkuisiksi sanoiksi (valtava, valtiosta, valtimo). Ei pelkästään sanan "valta" eri muotoihin. Myös siigeli "vasta" taipuu vast- alkuisiksi sanoiksi (vastata, vastike).

lyhyt teksti: mitä on prekessio?

Sivistyksen edistämiseksi teksti, joka kertoo mitä on "prekessio" :D
(Meteori ja madonreikä. Avaruussanakirja, Iain Nicholson, WSOY 2007, s.82)

Kirjoitettu HB kynällä teknikkolehtiöön. Sisältään konsonanttiyhdistelmiä Pr-, -rko-, -rt-, -ntii-, -rdi-, -lm-, -ts-. Sanan "luettelo" -ue- ei ole diftongi, joten kirjoitin kirjaimet l-u-e erikseen. Siigelit sanoista: ja, ovat, kuin, tämä, kaikkien, että, kaikissa. Uutena myös luvun merkintä, 26 000 (26'). Päänvaivaa tuotti taas konsonanttiyhdistelmä -tk-, jonka takia sana nousi korkealle. 

Seuraavaksi pitäisi varmaan harjoitella siigeleitä. 

diftongit -ai-, -äi-, -au-, -äy-

Kertasin diftongeja -ai-, -äi-, -au-, -äy-. Kaikissa on vahvennus, -äi-diftongin jälkeen jätetään väliä, -ai-diftongin jälkeen ei. Sama ero -au- & -äy-diftongeissa, plus alennus.

Diftongit -uo-, -ou-, -yö-, -öy-

Päätin kerrata kunnolla taas diftongeja, koska tuppaa aina välillä unohtumaan. On hyvä kun muistiinpanoista löytyy kertausharjoitus, josta voi luntata.

Käytän kirjoittamiseen lyijykynää 2B. B merkitsee pehmeyttä, joten kynä on pehmeämmästä päästä. Koska käyttämäni harjoituspaperin viivoitus on leveää, kynää ei ole usein tarvinnut teroittaa. Kyllä se tylsältä näyttää, mutta paperille tuottaa selkeää jälkeä. Tummennukset saa helposti näkymään, ei tarvitse painaa liikaa. 

Lyijytäytekynälläni (HB) en ole kirjoitellut. Sen jälki kun on aina terävää ja siten ohutta, ja kenties kovuus HB vaikuttaa myös siihen ettei tummennukset näy aivan yhtä hyvin. Kokeilin 2H (kova) kynällä kirjoittaa pikakirjoitusta, mutta sillä ei saa tummennuksia näkyviin. Kirjoittamisen tulisi kuitenkin tuntua vaivattomalta, eikä kynää halua painaa paperiin liian kovaa, ettei kärki katkea. Kirjoitan normaalisti kuulakärkikynällä, joten lyijykyniä en omista enempää. 

Kenties seuraavaksi voisin kokeilla eri kyniä, ja eri viivoituksia (ks. edellinen postaus). 2B kynä ei taida soveltua ohuemmalle viivoitukselle, joten välineistöä täytynee päivittää, jos haluaa edistyä!

pikakirjoituspaperia

Tulostin itselleni kokeilun vuoksi pikakirjoituspaperia Pikakirjoitusyhdistyksen nettisivuilta (pikakirjoituspaperi). Vasemmalta oikealle 4-viivainen 3,00 mm, 4,00 mm, 5,2 mm ja viimeisenä oikealla tavallinen paperi, jolla olen harjoitellut. Aika leveä viivoitus verrattuna näihin muihin. 5,2 mm oli teknikkolehtiön ruudukon kokoista viivoitusta, mikä sekin tuntuu kovin pieneltä. Täytynee totutella, menisi vähemmän tilaa.

Kiirettä on pitänyt, joten vähemmän on ehtinyt harjoitella. Olen siksi koittanut kirjoittaa tenttikirjoista muistiinpanoja pikakirjoituksella. Joskus laitan kirjojen väliin post-it lappuja, niihinkin olen käyttänyt pikakirjoitusta, mutta silloin täytyy pärjätä ilman viivoitusta. Välillä tietenkin tulee viivästyksiä, kun täytyy selata omia harjoituksiaan läpi kun ei muista, miten jokin kirjoitettiin. Laitan kuitenin aina harjoituskirjan marginaaleihin merkintöjä siitä, mitä diftongeja tai muita yhdistelmiä olen harjoitellut. Sillä tavoin vastaus löytyy helpommin kaikkien harjoitusten joukosta. 

Konsonanttiyhdistelmä -tk-

Ei se -tk- konsonanttiyhdistelmä niin vaikea ollutkaan. Sanat tosin tuppaa olemaan 4 rivin korkuisia. Mutta eihän sama konsonanttiyhdistelmä toistu teksteissä koko aikaa, joten ei se käytännössä liene vaivalloisempi yhdistelmä kuin muutkaan yhdistelmät.  

Seuraavaksi voisin tulostaa Pikakirjoituspaperia nettisivuilta, ja kokeilla kirjoittaa sellaiseen. Toistaiseksi olen käyttänyt tavallista ruutupaperia ja viivoitettua paperia. Kenties pikakirjoituspaperissa olis vähän pienemmät rivivälit.

Harjoittelin muitakin konsonanttiyhdistelmiä, koska kirjoittaessa tulee aina jokin uusi vastaan. Niistä sitten myöhemmin. 

kertausta, diftongeja yms.

Olen kirjoittanut, tai ainakin lukenut läpi kaikki nettisivuilla olevat harjoitukset ja oppitunnit, joten aloin käymään läpi nettisivuilta saatavissa olevaa oppikirjaa. Pikakertauksesta löytyi a:n ja ä:n toisenlainen merkintätapa viivana sanan alussa. Esimerkkien perusteella tämä viiva voi tulla mille korkeudelle tahansa. Oppikirjan tehtävien tekemisestä on hyötyä, koska opitut asiat kertautuu, ja löytyy joitain korjattavia asioita. Tässä laitoin näkyville joitain huomioita. "Tuu" ja "tu" sanan alussa, ero merkintätavassa. Siigelin "vasta" käyttö: vastikkeena, vastasi. Siigeliä voi siis käyttää missä tahansa yhteydessä kun sana alkaa vast-. Toiselle rivillä muistelin diftongien eroja, kolmannella rivilla ae ja äe. Jäin kuitenkin pohtimaan, miten kirjoitettasiin "näemme". Sanassa "näet", -et pääte tulee loppu t:n kylkiäisinä. Tai entä miten kirjoitettaisiin sana "vaeltaa"? Olen toistaiseksi käyttänyt ensin a:n merkkiä ja sen jälkeen e:n merkki. Tämä lienee oikein, koska kyseessä ei ole diftongi, vaan sanat tavutetaan nä-em-me, va-el-taa. Hioin myös i:n korotuksia; i merkitään 2/3 asteen korotuksella, ii korottamalla 1 kokonainen aste. Suipennuksissa kirjaimen kaltevuudella tai pystypäin kirjoittamisella. Aiemmin kirjoituksessani näkyi ero kaltevuudessa, eikä niinkään korotusasteessa (siis ei-suipennusten kohdalla).

Yksi asia, joka myös on tuottanut päänvaivaa, on konsonantti yhdistelmä -tk-. Esimerkiksi sanassa "tutkimus". Tästä oli kuitenkin esimerkki sanoja opetussivuilla, joita voisin seuraavaksi katsella. Myös muiden konsonanttiyhdistelmien käyttöä täytyy harjoitella, jotta konsonantit todella näkyvät eivätkä puuroudu epämääräisiksi.

Harjoittelua...

Päätin jatkaa harjoittelua tyhjään kirjaan, jotta kaikki löytyy samasta paikasta. Tässä olen kirjoitellut Viisauden kirjan 2:10-20 (apokryfikirja). Myöhemmillä sivuilla olen jättänyt paremmat rivivälit. i:n korotusta täytyy usein miettiä, jos sana on jo kertaalleen korotettu. Konsonanttiyhdistelmien kohdalla mietin, tuleeko vahvistus koko merkkiin? Itse olen laittanut vain viimeiseen alasvetoon (kuten pitkän aa:n vahvennus normaalistikin). Välillä harjoitellessa tarkistan, miten samankaltaiselta näyttävät eroavat toisistaan, esim. ou ja uo."Tuo" ja "Tou" alku näyttäisi olevan täysin samannäköisiä (?). Harjoittelin koukku-k:n luvusta 14, joten tässä saattaa näkyä sitäkin.

harjoittelua: rukous ja runo

Isä meidän -rukous kirjoitettuna pikakirjoituksella. Puhtaaksi kirjoittaessa huomasin, että toistuvasti oli tullut ei:n sijaan ie. Esim. miedän -> meidän. Alla olevassa kuvassa korjattuna. Diftongien pituuksia täytyy harjoitella (jotta ero näkyy mm. ie:n ja ee:n välillä).Vaikeita sanoja olivat ainakin kiusaukseen ja iankaikkisesti. En jättänyt asianmukaisia rivivälejä, siksi teksti välillä osuu ylemmälle riville.

 

Eräs Eino Leinon runo, 3 säkeistöä, alkaa sanoin "Sinä teit minun eloni lauluksi". Vaikeita sanoja sunnuntaiksi ja silmiini (näkyykö tupla ii?).

Nyt kun ei vielä kaikki konsonanttiyhdistelmät ole hallussa, niin olen harjoitellut kirjoittamalla joitain tekstipätkiä useamman kerran. Ekalla kerralla katson miten kirjaimet menee ja sitten yritän kirjoittaa ilman apuja. Opin yllä olevan runonkin ulkoa siinä samalla! Pikakirjoituksen harjoittelu tuntuu jotenkin loogisemmalta, kun tekstin osaa ulkoa, niin että harjoituksen voi yrittää kirjoittaa puhenopeudella, kun ei tarvitse luntata.

Pikakirjoitus

Vuoden alussa jostain kumman päähänpistosta aloin harjoitella pikakirjoitusta. Sitten päätin blogata siitä, koska se on hyvin tuntematon taitolaji nykyään. 

Suomen pikakirjoittajayhdistyksellä on sivuillaan kokonainen oppikirja, jota olen käynyt läpi. Aika nopeaa olen edennyt, mutta kaikkea en ole ehtinyt vielä kirjoitella. Harjoituksen vuoksi ajattelin kirjoitella satunnaisia tekstipätkiä ja blogata niitä, niin näettepä pikakirjoitusta. Minun kirjoitukseni on tosin vielä hidasta tässä vaiheessa. Tässä näin aluksi vähän aiheesta kuvaa; kirjaimia, jotka opetellaan ensimmäisenä. Konsonantin jälkeen luetaan a-kirjain, ellei toisin osoiteta, joten tässäkin lukee itse asiassa: ha, ja, ka, la, ma... jne.