Lyhenteiden taivuttaminen sijamuodoissa

Opi lyhentämään kirjassa on tullut esille jo genetiivin ja partitiivin monikon pääte, sekä aiemmassa kirjassa illatiivin pääte. Missään ei näytä kuitenkaan olevan systemaattista esitystä lyhenteiden taivutuksesta, mutta jokin järjetys asiaan pitäisi saada. Löysin kielenhuollon kirjasta luvun lyhenteisiin liitettävistä päätteistä. Kyseessä on siis se, minkälainen pääte kaksoispisteen jälkeen merkitään, esim. m:nä (metreinä), g:aa (grammaa), km:jä (kilometrejä). Monikon päätteen tunnistaa usein i-kirjaimesta. Jos sana päättyy nominatiivin yksikössä i-kirjaimeen, monikon taivutusmuotojen e-kirjaimen voi laittaa näkyviin, esim. tanssi: tansseissa -eissa (inessiivi mon.). Ajattelin, josko tätä voisi soveltaa pikakirjoituksen lyhenteisiin, onhan se parempi kuin mielivaltainen "keksitään samalla kun tehdään".
Oppikirjassa esiintulleet lyhennysten taivukset näyttävätkin noudattavan näitä sääntöjä. Hienosäätöjä voinee aina jäädä pohtimaan. Sivulla 29 kirjassa Opi lyhentämään on hieman kerrottu päätteiden liittämisestä lyhenteisiin. Yhtenä esimerkki lyhenteenä "hinta" on taivutettu partitiivin yksikössä, "hintaa". Kielenhuolollisesti lyhenteen pääte olisi -aa. En näe onko pikakirjoituksen -a- vahvennettu vai ei. Lyhennehän sinänsä jo tarkoittaa "hinta", joten kuuluisiko siihen liittää merkiksi vain yksi -a- (hinta-a), vai kielenhuollon sääntöjen mukaisesti merkitä -aa (vahvennettu -a-)?

Alla olevaan taulukkoon laitoin näkyviin taivutuspäätteitä kielenhuollon käsikirjan osoittaman tavan mukaan (lyhenteisiin liitettävät päätteet s.30-31, Kielenhuollon käsikirja). Taivutettuna sana "vapaa" kokonaisuudessaan, sen lisäksi olen valikoiden taivuttanut erilaisia sanoja, jotta erilaiset sijamuodon päätteet tulisivat esille.
Jätin taulukosta pois kolme sijamuotoa, jotka ovat harvinaisempia (abessiivi, instruktiivi, komitatiivi). Abessiivi (talotta, taloitta), tälle on Opi lyhentämään kirjassa oma lyhennystapansa. Instruktiivi (jalan, jaloin) ja komitatiivi (mon. taloineen).

sija	esimerkki	yksikön pääte	esimerkki	monikon pääte
nominatiivi	vapaa	-	vapaat	-t
genetiivi	vapaan	-n	vapaiden	-iden*
			merkkien	-ien*
			kirjojen	-jen*
partitiivi	vapaata	-ta	vapaita	-ita*
	merkkiä	-ä	merkkejä	-jä*
	kirjaa	-aa	kirjoja	-ja*
			lapsia	-ia*
essiivi	vapaana	-na	vapaina	-ina
	merkkinä	-nä	merkkeinä	-(e)inä
translatiivi	vapaaksi	-ksi	vapaiksi	-iksi
			merkeiksi	-(e)iksi
inessiivi	vapaassa	-ssa	vapaissa	-issa
	merkissä	-ssä	merkeissä	-(e)issä
elatiivi	vapaasta	-sta	vapaista	-ista
	merkistä	-stä	merkeistä	-(e)istä
illatiivi	vapaaseen	-seen*	vapaisiin	-isiin*
	merkkiin	-iin*	merkkeihin	-(e)ihin*
adessiivi	vapaalla	-lla	vapailla	-illa
	merkillä	-llä	merkeillä	-(e)illä
ablatiivi	vapaalta	-lta	vapailta	-ilta
	merkiltä	-ltä	merkeiltä	-(e)iltä
allatiivi	vapaalle	-lle	vapaille	-ille
	merkille	-lle	merkeille	-(e)ille

* Taivutuksen lyhennys opetettu kirjassa. Näitä tullee lisää vielä myöhemmin.

Illatiivista
Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirjassa oli jo illatiivin päätemerkki (s.54), josta blogissani kirjoitain aiemmin. Päätemerkki kattaa kirjoitettuna hyvinkin erinäköisiä päätteitä. Vokaalinpidennyksen +n (esim. kirja: kirjaan, kahvi: kahviin, pöytä: pöytään). Päätteen -han, -hän, -hen (esim. maahan, tiehen, merkkeihin, kuppeihin, sanoihin, kirjoihin). Sekä pääte -seen ja -siin (esim. vapaaseen, vapaisiin). Sama pääte osoittaa yksikköä ja monikkoa, monikon tunnistaa i-kirjaimesta (pääte korotetaan).
Koska illatiiviin on olemassa kätevä pääte, joka taipuu moneen, en ole taulukossa enempää listannut illatiivin taivutuspäätteitä. Kannattaa kuitenkin huomata, että vaikka kielenhuolollisesti illatiivin monikon pääte merkitään -isiin, niin pikakirjoituksellisesti päätemerkki osoittaan vain -siin. Monikon tunnus -i- täytyy siis osoittaa korottamalla.

Lähde: Iisa, Katriina; Oittinen, Hannu; Piehl, Aino. Kielenhuollon käsikirja. Yrityskirjat 2006. 6. painos.

Alla olen taivuttanut lyhenteet sanoille "vapaa", "kirja", "lapsi" ja "merkki". Eli olen koettanut taivuttaa yllä olevan taulukon sanoja. Ensin yksikkö ja sen vieressä monikko. Genetiivin ja partitiivin monikolle olen laittanut näkyviin päätteet kokonaisena (vapa-iden, vapa-ita) sekä lyhennystavalla merkityn vaihtoehdon. Illatiivin olen kirjoittanut ainoastaan opittua päätemerkkiä käyttäen.

Vapaa	selite
	Nominatiivi: vapaa, vapaat Genetiivi: vapaan, vapaiden Partitiivi: vapaata, vapaita Essiivi: vapaana, vapaina Translatiivi: vapaaksi, vapaiksi Inessiivi: vapaassa, vapaissa Elatiivi: vapaasta, vapaista Illatiivi: vapaaseen, vapaisiin Adessiivi: vapaalla, vapailla Ablatiivi: vapaalta, vapailta Allatiivi: vapaalle, vapaille Monikkomuoto osoitettu korottamalla, jolloin monikon tunnuksena olisi tässäkin i-kirjain (vapaa-ssa, vapa-i-ssa).
Kirja	selite
	Huom, sijamuotojen nimet kirjoitettu perusriville. Gen.mon. kirjojen: kirja+pääte -ien, -jen Part.mon. kirjoja: kirja+pääte -ja, -jä Tämän sanan kohdalla mietin, pitäisikö o-kirjain tuoda näkyviin: esim. (kirj-)oissa, -oihin, -oilta, mutta ei sitä oota ymmärtääkseni kuulu tuoda esiin, esim. mk:issa = markoissa.
Lapsi	selite
	Part.yks. lasta Tätäkin mietin pitkään; lyhenne tarkoittaa "lapsi", mutta partitiivin yksikössä sanan vartalo muuttuu. Sananhan voi tietenkin kirjoittaa ilman lyhennettäkin!
Merkki	selite
	Ess.mon. merkkeinä Transl.mon. merkeiksi Iness.mon. merkeissä Elat.mon. merkeistä Ill.mon. merkkeihin Adess.mon. merkeillä Abl.mon. merkeiltä All.mon. merkeille Päätteessä näkyy -ei- (pidempi väli), vaikka muissa olen osoittanut monikon ainoastaan i-kirjaimella. Kuten aiemmin kielenhuollon kirjasta luin: "Jos sana päättyy nominatiivin yksikössä i-kirjaimeen, monikon taivutusmuotojen e-kirjaimen voi laittaa näkyviin..." Tässä tapauksessa selkeyttäminen ei hidasta kirjoittamista. Toisin on kirja-sanan kanssa, jos o-kirjain kirjoitettaisiin näkyviin taivutuksissa (ks. yllä selite).