Sanasto pdf ja sanelun harjoittelemisesta

Tein kirjan lukujen 1-5 sanastoista yhtenäisen aakkostetun sanaston, niin on helpompi löytää ne lyhenteet, joita tässä vaiheessa pitäisi opetella. Koetin parhaani tehdä kynän jäljestä selkeää, niin että vahvennukset näkyy. Näyttää onnistuneen. Kun ymmärtää hieman lyhenteiden muodostamisesta, niin sen voi kyllä päätelläkin, tuleeko vahvennus vai ei.

Opi lyhentämään (Kaila - Räty, 1966) sanasto lukuihin 1-5

Tulostin jo omani. Aika hyvä vaikka ite sanonkin.

Sanelun harjoittelemisesta 

Pitkään olen jo ajatellut tehdä postauksen sanelusta. En ole sitä kyllä kauheasti harjoitellut. Voisin tehdä parannuksen sen suhteen, sillä sehän on koko pikakirjoituksen pointti, että kykenee kirjoittamaan puhetta! 

Olen harjoitellut sanelua kirjan lukukappaleiden avulla. Kännykästäni löytyy äänitallennin.

Vinkki: Teksti kannattaa lukea nauhalle pikakirjoitteesta. 

Näin osaa arvioida paremmin sopivan puhenopeuden, eikä joudu montaa kertaa äänittämään uudestaan. Tietenkään harjoittelun alussa ei pysy äänitteen perässä koko aikaa, mutta äänite voi toisaalta olla myös liian hidas. Pikakirjoitetta lukiessa voi samalla seurata tekstiä ikään kuin kirjoittaen sitä, näin tietää, että tavoitenopeus on kohtuullinen.

Kirjan teksteihin on laskettu tavujen määrät. Kirjassa kehotetaan aloittamaan vauhdilla noin 100 tavua (n. 40 sanaa) minuutissa. Olen lukenut tekstejä nauhalle noin 100 tavun pätkissä, ja nauhoitteet ovat noin minuutin pituisia olleet.

Tekstiä kirjoittaessa äänitteen mukana todella huomaa, osaako merkit vai ei. Jos merkkiä täytyy miettiä ollenkaan, lause meni jo ohi. Tekstin voi yrittää kirjoittaa kylmiltään, tai lukea ja/tai kirjoittaa sen kertaalleen ennen sanelua. Alla olevasta kuvasta näkee miten oma harjoitteluni on mennyt. Heti kirjoittamisen jälkeen tarkastan tekstin, ja merkitsen aukko kohtiin montako sanaa jäi välistä. Korjaan virheet ja merkitsen kohdat, joissa teksti on hieman epäselväksi puuroutunutta. 

Seuraavaksi voi samantien yrittää uudelleen tai harjoitella hankalia kohtia tai kirjoittaa tekstin kokonaan. Joskus sanelussa jää aukko samaan kohtaan, joskus se vaihtelee. Kun keskittyy onnistuneesti yhteen lauseeseen niin toinen jää ja seuraavalla kerralla taas jokin aiemmin onnistunut lause jää pois. Ensimmäisillä kerroilla nauhoitteen päätyttyä koetan muistaa ja kirjoittaa viimeisen lauseen. Muutaman kerran jälkeen tekstin saattaa jo muistaa ulkoa, joten lopetan kirjoittamisen nauhoitteen päätyttyä. Tämä siksi, että näen paljonko tekstiä todellisuudessa saan paperille sen minuutin aikana. 

Sanelun harjoittelua

Tekstejä pdf-tiedostoina

Olen huvikseni kirjoitellut tekstejä nettiin laitettavaksi, ja tässä nyt ensimmäiset skannatut teksti pätkät. Parhaani olen yrittänyt, mutta ainahan sitä on parannettavaa. Olen käyttänyt niitä lyhennyksiä, joita nyt osaan, ja sitä mukaan kun oppii lisää niin se näkyy sitten teksteissäkin. Jatkossa kerään kaikki skannatut tekstit omalle sivulleen "Pdf-tiedostot", sen lisäksi, että kirjoitan niistä blogissa pari sanaa.

Vaikeita kohtia pätkässä "Täällä Pohjantähden alla" olivat sanat:
keskeltä (käytin siigeliä), tarkkaillen, pysähdellen, jotakin (kirjoitin täydellisesti, olisiko voinut lyhentää?), mäen, kiersi (konsonantti yhdistelmä -rs-, sekoittuu yhdistelmään -ks-), tuhantiseen, kolmissakymmenissä (olisiko voinut käyttää numeroita?), taakseen (käytin illatiivin päätettä).

Joonan kirja (KR -92)
Ote kirjasta "Täällä Pohjantähden alla" (1.osa, Väinö Linna, 1959)

Pikakirjoituksen harjoittelusta

Surffasin Kansalliskirjaston digitoiduista lehdistä mitä pikakirjoituksesta on kirjoitettu. Paljon on pohdittu pikakirjoituksen hyödyllisyyttä, ja sitä onko se liian vaikeaa oppia. 

Aloitin pikakirjoituksen harjoittelun vuoden alussa, joten nyt olen harjoitellut 6 kuukautta. Blogista näkee, että olen 3 kuukauden harjoittelun jälkeen hankkinut Opi lyhentämään -oppikirjan, joten siinä vaiheessa oli perusopit käyty läpi. Olen opiskellut itsenäisesti omaa tahtiani ja tehnyt tehtäviä omantunnon mukaan, aina kuitenkin tarkastaen jos on jotain epäselvää.

Vielä on pitkä matka, ennen kuin pystyy mitä tahansa tekstiä kirjoittamaan yhtä sujuvasti.
Itse en vielä ole mitenkään nopea, mutta kun tavoitteena on puhenopeus, niin hidas pikakirjotus ei ole huono sekään. On se tavallista kirjotusta (kurrentti) nopeampaa ja säästää kättä. Pikakirjoitusta harjoitellessa olen ymmärtänyt, miksi vanhempi sukupolvi käytti kaunokirjoitusta ahkerasti; kirjoitus vain soljuu paremmin. Pikakirjoituksessa pyritään myös olemaan nostamatta kynää paperista turhaan, ja kirjoitus on kursiivia. Painokirjainten kirjoittaminen nopeasti tuo mieleeni nykyään sen kun pienenä kokeilin ompelukoneella sauhutella paininjalka pohjassa monipistosiksakkia: kyllä se kone siihen pystyi, mikä oli ihmeellistä katsottavaa. 

Ensimmäiset oppimani siigelit tunkee jo mukaan tavalliseen kirjoittamiseen, miksi vaivautua kirjoittamaan kun lyhennysmerkki on tuttu? Välillä kun pikakirjoittaessa luovuttaa, ja lähtee kirjottamaan sanaa kurrentilla, niin siinä kirjoittaessa ehtii miettimään yhtä sun toista, myös sitä kuinka sen pikakirjoitus olisikin ollut helppo. Joskus sana vain kuulostaa monimutkaiselta kirjoittaa, vaikkei olekaan. 

Kalenteri jäi muinoin käyttämättä,
mutta nyt se soveltuikin harjoitteluun.

Olen kalenterin sivuille systemaattisesti harjoitellut erään matkasanakirjan sanoja. Meditatiivista. 

Kokemuksia pikakirjoittamisesta verrattuna kurrenttiin (shorthand vs. longhand) löytyy myös blogista long-live-pitmans-shorthand.org: Why learn?

Joonan kirja

Olen kirjoitellut Joonan kirjan (KR -92 mukaan) pikakirjoituksella. Kokeilin ensimmäistä kertaa skannata tekstiä, ja onnistui ihan ok. Lyijykynän jälki on toisinaan haaleampaa, mistä johtuen jälki näkyy mustavalkoisessa skannauksessa välillä huonommin. Kokeilen muita skannaus asetuksia myöhemmin, harmaasävyisellä saisi enemmän originaalilta näyttävää jälkeä. Liitin tähän postaukseen kuvat, myöhemmin liiton pdf-tiedostona, jahka keksin mihin sen saisi ladattua.

Koetin käyttää opittuja lyhenteitä, joskus kirjoitin "plene"*, siis ilman siigeliä, ollakseni selkeämpi. Ehkä sitten ensi kerralla rohkeampaa lyhennyksien käyttöä. 

Kumma kuinka heti huomaa korjattavaa ja viilattavaa kun katselee omaa työtään tietokoneen näytöltä. Heti huomasi, kuinka l-kirjaimen väkänen saattaa sekoittua n-kirjaimeen. 

*Plene on klassisessa hepreassa käytetty termi, mikä tarkoittaa, että sanan on kirjoitettu "täydellisesti", usein matres lectionis merkkejä käyttäen, selkeyttämään lukemista. Defective tarkoittaa epätäydellisempää kirjoitusta. 

EDIT: Poistin kuvat Joonan kirjasta, koska teksti löytyy nyt pdf-tiedostona osoitteesta: Joonan kirja