Pikakirjoituslehden äärellä

Vaihtelun takia päätin vihdoin tutustua lähemmin Pikakirjoituslehteen ja lukea sen tekstiä.
Luin lehteä vuodelta 1912: Pikakirjoituslehti N:o 2 helmikuu 1912

Kaikkea en ymmärtänyt, mutta uusia kirjoitustapoja löytyi ja oli hauskaa kun vihdoin "äkkäsi" mitä tekstissä lukee. Lukemalla tekstiä tuntui oppivan paremmin, täytyy tehdä tästä tapa.

Pikakirjoituslehti helmi/1912

Rivi 1: kuinka kauan, niin kauan, tätä varten, niinpä, minä olin

Rivi 2: yksinkertaisesti, osalliseksi, taloudelliseksi, sellaisissakin, tieteellisillä

Rivi 3: soitettiin, Risto, voittoa, toimeliaan

Rivi 4: menettelytapoja, kohtuullisilla, yksimielisiä, tarkotuksiin, tyydyttäviä

Rivi 5: mieluummin, täytyy, täytynyt, muuten, ainoastaan, tietysti, siis

Ensimmäisellä rivillä on yhteenkirjoituksia, tuttuja merkkejä muuten.

Toisen rivin sanoissa näkyy miten -nen päätteisen sanan taivutetun muodon voi yksinkertaistaa. En ole aivan varma, pitäisikö sanoa, että päätteen -e- näkyy (-esti, -eksi). Sanan "sellaisissakin" kohdalla tiedän, että kyseessä on monikko, sillä teksti oli tulkattu viereen. Myös konteksti olisi tässä kohtaa paljastanut sanan monikoksi. Muuten olisin hyvin saattanut lukea sen "sellaisessakin".

-sesti -> -sti, 

-seksi -> -ksi, 

-sissa -> -ssa, 

-sillä -> -illä

Päätteeseen kuuluvan ässän voi siis jättää pois -nen päätteisen sanan kohdalla. Yksi rinkula vähemmän. 

Huom, laittaisin itse monikko muodoissa s-kirjaimen näkyviin erottaakseni sen yksiköstä jos korottamalla ei saada eroa näkyviin.

Kolmannella rivillä on esimerkkejä siitä, kun sanan alku on korotettu osoittamaan i-kirjainta. Ensimmäinen tavu on korotettuna sen sijaan, että korotus tapahtuisi sen jälkeen. Korotettu tavu "So-", luetaan "Soi-". Korotettu "R" sanan alussa luetaan "Ri". "Vo" luetaan "voi", "to" luetaan "toi" ja niin edelleen. 

Rivillä neljä ja viisi on joitakin muita huomioita ja uusia merkkejä. 

Sanassa "menettelytapa" on yhdistetty kaksi merkkiä, ja yhdistäminen on tehty samalla ristimällä u-kirjain ja tehty siitä näin y. Sanan olisi mielestäni voinut kirjoittaa yhdistämättä ja ristimättäkin. U-kirjain luetaan yynä joka tapauksessa e-vokaalien jälkeen (koska sana "menettelu" ei sovi suuhun). 

Sanaa "kohtuullisilla" piti miettiä hetki ennen kuin tajusin. Se on siis muodostettu siigelistä "kohta". Nyt joku tarkka huomaa, että sana on nominatiivissa kohtuulli-nen, mutta päätteessä näkyy s-kirjain (ks. ylempänä huomiot rivistä 2). Itsekin laittaisin monikkomuodoissa s-kirjaimen näkyviin osoittamaan monikkoa jos korottaminen ei riitä.  

Sana "yksimielisiä" kirjoitettu itse asiassa "yksielisiä". 

"Tarkotuksiin" uusi lyhennystapa sanalle "tarkoitus" (oli lehdessä tulkattu "tarkotuksiin" [sic] eikä "tarkoituksiin". Liekö oikeinkirjoitus muuttunut vuodesta 1912?).

"Tyydyttäviä" sanassa käytetty lyhennystä, joka ei ollut vielä tuttu. 

"Mieluummin" kirjoitettu itse asiassa "ieluumin". 

Uusi lyhennys: "täytyy", alennettu viiva, joka vahvenee alaspäin. 

Myös loput sanat uusia tai unohdettuja lyhennystapoja. 

Lyhenteiden taivuttaminen sijamuodoissa

Opi lyhentämään kirjassa on tullut esille jo genetiivin ja partitiivin monikon pääte, sekä aiemmassa kirjassa illatiivin pääte. Missään ei näytä kuitenkaan olevan systemaattista esitystä lyhenteiden taivutuksesta, mutta jokin järjetys asiaan pitäisi saada. Löysin kielenhuollon kirjasta luvun lyhenteisiin liitettävistä päätteistä. Kyseessä on siis se, minkälainen pääte kaksoispisteen jälkeen merkitään, esim. m:nä (metreinä), g:aa (grammaa), km:jä (kilometrejä). Monikon päätteen tunnistaa usein i-kirjaimesta. Jos sana päättyy nominatiivin yksikössä i-kirjaimeen, monikon taivutusmuotojen e-kirjaimen voi laittaa näkyviin, esim. tanssi: tansseissa -eissa (inessiivi mon.). Ajattelin, josko tätä voisi soveltaa pikakirjoituksen lyhenteisiin, onhan se parempi kuin mielivaltainen "keksitään samalla kun tehdään".
Oppikirjassa esiintulleet lyhennysten taivukset näyttävätkin noudattavan näitä sääntöjä. Hienosäätöjä voinee aina jäädä pohtimaan. Sivulla 29 kirjassa Opi lyhentämään on hieman kerrottu päätteiden liittämisestä lyhenteisiin. Yhtenä esimerkki lyhenteenä "hinta" on taivutettu partitiivin yksikössä, "hintaa". Kielenhuolollisesti lyhenteen pääte olisi -aa. En näe onko pikakirjoituksen -a- vahvennettu vai ei. Lyhennehän sinänsä jo tarkoittaa "hinta", joten kuuluisiko siihen liittää merkiksi vain yksi -a- (hinta-a), vai kielenhuollon sääntöjen mukaisesti merkitä -aa (vahvennettu -a-)?

Alla olevaan taulukkoon laitoin näkyviin taivutuspäätteitä kielenhuollon käsikirjan osoittaman tavan mukaan (lyhenteisiin liitettävät päätteet s.30-31, Kielenhuollon käsikirja). Taivutettuna sana "vapaa" kokonaisuudessaan, sen lisäksi olen valikoiden taivuttanut erilaisia sanoja, jotta erilaiset sijamuodon päätteet tulisivat esille.
Jätin taulukosta pois kolme sijamuotoa, jotka ovat harvinaisempia (abessiivi, instruktiivi, komitatiivi). Abessiivi (talotta, taloitta), tälle on Opi lyhentämään kirjassa oma lyhennystapansa. Instruktiivi (jalan, jaloin) ja komitatiivi (mon. taloineen).

sija	esimerkki	yksikön pääte	esimerkki	monikon pääte
nominatiivi	vapaa	-	vapaat	-t
genetiivi	vapaan	-n	vapaiden	-iden*
			merkkien	-ien*
			kirjojen	-jen*
partitiivi	vapaata	-ta	vapaita	-ita*
	merkkiä	-ä	merkkejä	-jä*
	kirjaa	-aa	kirjoja	-ja*
			lapsia	-ia*
essiivi	vapaana	-na	vapaina	-ina
	merkkinä	-nä	merkkeinä	-(e)inä
translatiivi	vapaaksi	-ksi	vapaiksi	-iksi
			merkeiksi	-(e)iksi
inessiivi	vapaassa	-ssa	vapaissa	-issa
	merkissä	-ssä	merkeissä	-(e)issä
elatiivi	vapaasta	-sta	vapaista	-ista
	merkistä	-stä	merkeistä	-(e)istä
illatiivi	vapaaseen	-seen*	vapaisiin	-isiin*
	merkkiin	-iin*	merkkeihin	-(e)ihin*
adessiivi	vapaalla	-lla	vapailla	-illa
	merkillä	-llä	merkeillä	-(e)illä
ablatiivi	vapaalta	-lta	vapailta	-ilta
	merkiltä	-ltä	merkeiltä	-(e)iltä
allatiivi	vapaalle	-lle	vapaille	-ille
	merkille	-lle	merkeille	-(e)ille

* Taivutuksen lyhennys opetettu kirjassa. Näitä tullee lisää vielä myöhemmin.

Illatiivista
Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirjassa oli jo illatiivin päätemerkki (s.54), josta blogissani kirjoitain aiemmin. Päätemerkki kattaa kirjoitettuna hyvinkin erinäköisiä päätteitä. Vokaalinpidennyksen +n (esim. kirja: kirjaan, kahvi: kahviin, pöytä: pöytään). Päätteen -han, -hän, -hen (esim. maahan, tiehen, merkkeihin, kuppeihin, sanoihin, kirjoihin). Sekä pääte -seen ja -siin (esim. vapaaseen, vapaisiin). Sama pääte osoittaa yksikköä ja monikkoa, monikon tunnistaa i-kirjaimesta (pääte korotetaan).
Koska illatiiviin on olemassa kätevä pääte, joka taipuu moneen, en ole taulukossa enempää listannut illatiivin taivutuspäätteitä. Kannattaa kuitenkin huomata, että vaikka kielenhuolollisesti illatiivin monikon pääte merkitään -isiin, niin pikakirjoituksellisesti päätemerkki osoittaan vain -siin. Monikon tunnus -i- täytyy siis osoittaa korottamalla.

Lähde: Iisa, Katriina; Oittinen, Hannu; Piehl, Aino. Kielenhuollon käsikirja. Yrityskirjat 2006. 6. painos.

Alla olen taivuttanut lyhenteet sanoille "vapaa", "kirja", "lapsi" ja "merkki". Eli olen koettanut taivuttaa yllä olevan taulukon sanoja. Ensin yksikkö ja sen vieressä monikko. Genetiivin ja partitiivin monikolle olen laittanut näkyviin päätteet kokonaisena (vapa-iden, vapa-ita) sekä lyhennystavalla merkityn vaihtoehdon. Illatiivin olen kirjoittanut ainoastaan opittua päätemerkkiä käyttäen.

Vapaa	selite
	Nominatiivi: vapaa, vapaat Genetiivi: vapaan, vapaiden Partitiivi: vapaata, vapaita Essiivi: vapaana, vapaina Translatiivi: vapaaksi, vapaiksi Inessiivi: vapaassa, vapaissa Elatiivi: vapaasta, vapaista Illatiivi: vapaaseen, vapaisiin Adessiivi: vapaalla, vapailla Ablatiivi: vapaalta, vapailta Allatiivi: vapaalle, vapaille Monikkomuoto osoitettu korottamalla, jolloin monikon tunnuksena olisi tässäkin i-kirjain (vapaa-ssa, vapa-i-ssa).
Kirja	selite
	Huom, sijamuotojen nimet kirjoitettu perusriville. Gen.mon. kirjojen: kirja+pääte -ien, -jen Part.mon. kirjoja: kirja+pääte -ja, -jä Tämän sanan kohdalla mietin, pitäisikö o-kirjain tuoda näkyviin: esim. (kirj-)oissa, -oihin, -oilta, mutta ei sitä oota ymmärtääkseni kuulu tuoda esiin, esim. mk:issa = markoissa.
Lapsi	selite
	Part.yks. lasta Tätäkin mietin pitkään; lyhenne tarkoittaa "lapsi", mutta partitiivin yksikössä sanan vartalo muuttuu. Sananhan voi tietenkin kirjoittaa ilman lyhennettäkin!
Merkki	selite
	Ess.mon. merkkeinä Transl.mon. merkeiksi Iness.mon. merkeissä Elat.mon. merkeistä Ill.mon. merkkeihin Adess.mon. merkeillä Abl.mon. merkeiltä All.mon. merkeille Päätteessä näkyy -ei- (pidempi väli), vaikka muissa olen osoittanut monikon ainoastaan i-kirjaimella. Kuten aiemmin kielenhuollon kirjasta luin: "Jos sana päättyy nominatiivin yksikössä i-kirjaimeen, monikon taivutusmuotojen e-kirjaimen voi laittaa näkyviin..." Tässä tapauksessa selkeyttäminen ei hidasta kirjoittamista. Toisin on kirja-sanan kanssa, jos o-kirjain kirjoitettaisiin näkyviin taivutuksissa (ks. yllä selite).