Johtimet -us, -uus taivutus

Edellinen postaus koski -us ja -uus -päätteisiä sanoja, ja tässä nyt niiden taivutuksesta. Laitoin tähän näkyviin ne taivutukset, joihin löytyy oppikirjoista oma lyhennystapansa. Ensimmäiseen kuvaan olen laittanut mukaan illatiivin, joka on aiemmin jo tullut opituksi. Monikon genetiivin -ien, -jen, -den, -ten, -tten (esim. poikien, tyttöjen, maiden, suurten) on ollut kirjan Opi lyhentämään sivuilla 18-19.
Pääte on siis sama, vaikka se riippuen kontekstista luetaan -us tai -ys.

Tiivistelmä taivutuksesta

Johtimet -us, -uus; -aus, -äys; -eus, -eys; -ous

Tästä aiheesta on kirjoissa:

Pikakirjoituksen alkeis- ja harjoituskirja, Leo Kaila, WSOY 1976 s.63
Linkki pdf-tiedostoon sivulla: www.pikakirjoitus.fi/opetus

Opi lyhentämään, Kaila - Räty, WSOY 1966 s.46

Kyseessä on siis sanat, jotka päättyvät -us, -uus (kalastus, riippuvuus), -aus, -äys (rakkaus, hämäys), -eus, -eys (nopeus, terveys)  tai -ous (putous). Tässä postauksessa käsittelen ainoastaan sanan perusmuodon kirjoittamista, en siis vielä taivutusta. Taivutuksiin löytyy omia oikoteitä, joista myöhemmin.

-us, -ys, -uus, -yys

Aluksi muutamia sanoja esimerkiksi päätteistä -us, -ys; -uus, -yys.

"Ratsastus" sanalle olen laittanut kaksi vaihtoehtoista tapaa kirjoittaa -ts-. "Etäisyys" sanassa ei välttämättä tarvitse osoittaa -äi-. Voi kirjoittaa "etaisuus" (ensimmäinen vaihtoehto) tai osoittaa ään pidemmällä välillä (toinen vaihtoehto, etäisyys). 

-aus, -äys

Tässä a-vokaali osoitetaan vahventamalla kirjainta -us -päätteen edellä.
Sanan lopuissa -kaus, -käys ja -raus, -räys voidaan -us -pääte liittää myös suoraan kirjaimeen.
Sanassa "hyökkäys" ja "rakkaus" olen jättänyt kaksoiskonsonantin -kk- osoittamatta.

-eus, -eys; -ous

Diftongit -eu- ja -ou- hajoavat. 

Pikakirjoitusta bongattu wanhasta kirjasta vuodelta 1883

Kyseessä on kirjaston poistoista hamstrattu kirja Christliche Ethik, painettu vuonna 1883. Kirjan sisäkanteen on sen eräs omistaja kirjoittanut nimensä U. Wegelius, ja vuoden jona hän sen sai, 1902. Pikakirjoitus lienee hänen käsialaansa. Pikakirjoitusta löytyy muutamalta sivulta, tässä yksi löytö. Kaikesta en saanut selvää, mutta tässä hän ihmettelee: "Mitä tässä nyt tarkoitetaan ---lla?"

Opi lyhentämään: harj. 10 Postilaitos

Harjoitus 10 Postilaitos s.36-37 (Opi lyhentämään, Kaila - Räty, WSOY 1966)

Tekstissä oli paljon uusia lyhennyksiä, joita edellisillä sivuilla oli esitelty. 

Tekstissä ilmestyi päätteiden kirjoittamatta jättämistä; pitkän matka, vanhoina aika, hankalasta menettely, irralliset postimerkki, uusien postimerkki. Posti oli lyhennetty Po-.

Tässä joitain jo opittuja lyhennystapoja käytössä ja joitain uusia asioita.

Rivi 1. -kin pääte (näyttää pieneltä vivulta sanan lopussa). Ablatiivin -matta pääte (näyttää solmulta).

Rivi 3. Voimakkaasti sanassa kirjoitettu -kk- tilalla vain yksi -k-. Myös -mm- voidaan kirjoittaa -m-.

Rivi 4. -kaan päätteessä ei tarvitse kirjoittaa loppu -n (koskaa tulekaa)

Ja koska yllä olevat muistiinpanot vaikuttivat vähän selvennystä kaipaavilta, niin ajattelin laittaa saman pikakirjoittelun hieman auki kirjoitettuna. Kirjoitin alla oleviin muistiinpanoihin saman lyhennyksen, sen jälkeen sanan/sanat täydelleen kirjoitettuna. Siis sellaisena kuin sen kirjoittaisin jos en tietäisi erityistä lyhennettä tai lyhennystapaa. Siis jos käyttäisin ihan pikakirjoituksen perusteita. Joissain lisäselvennyksenä käytetty lyhenne perusmuodossaan.

Ensi kerralla postaan jostain helpommasta perusasiasta. Nämä kirjan tekstit kun ovat niin täynnä uusia lyhenteitä, joita ei itsekään voi kaikkia oppia kerralla.

Blogisti kirjoittelee... kalligrafiaa (ja kertoo hieman itsestään)

Pitkän aikaa on blogissa ollut hiljaista, joten päätin kertoa vähän mitä muuta tämän blogin pitäjä touhuaa liittyen kirjoittamiseen. Harrastan kalligrafiaa, ja pitkästä aikaa olen taas kaivanut terät ja mustepullot esille. 

Tässä harjoittelin fraktuuraa, jolla sitten innostuin kesämielellä kirjoittamaan huoneentauluksi suvivirren kaksi ensimmäistä säkeistöä. 

Teksti "Pyhästä ehtoollisesta" on otettu vanhasta virsikirjasta, joka sisälsi paljon muutakin kuin virsiä. Tämä on ote Augsburgin tunnustuksesta. Kirjan teksti oli fraktuuraa, joten noudatin kirjan omaa kirjoitusmuotoa, mitä tulee kahteen erilaiseen s-kirjaimeen. En tiedä onko siinä logiikkaa. 

Tämä pätkä Trio Niskalaukauksen biisistä on kirjoitettu tekstuuralla (tämä meni avopuolisolle).

Mikään taiteilija en ole, piirtää en osaa ollenkaan. Tämä on ainoa taiteellinen harrastukseni, siksi näissäkään töissä ei ole muuta kuin teksti. En osaa mitään krumeluureja. 

Jollain lailla nämä harrastukseni (kalligrafia ja pikakirjoitus) ja opintoni sopivat hyvin yhteen. Opiskelen teologiaa, ja kirjoitan graduani eräästä Qumranista löydetystä tekstistä. Graduani varten olen siis saanut tarkalla silmällä tutkiskella huonosti säilynyttä hepreankielistä käsikirjoitusta. Sitä varten täytyy osata sekä hepreaa, että tottua lukemaan sen ajan käsialaa. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat siis erilaisin tavoin lempiharrastuksiani! :D

Luennoilla harjoittelemassa sanelua...

Kävin parilla luennolla harjoittelemassa sanelua.  Kaikkea en todellakaan saanut kirjoitettua, mutta yritin parhaani mukaan pitää käden liikkeessä. Luennot kesti noin 2 tuntia ja ekalla kerralla sain 6 sivua, toisella kertaa 7 sivua. Virheitähän tulee aina jonkin verran mutta aika hienosti joitain vaikeita sanoja sain pikakirjoitettua oikein. Laskin kuinka monta sellaista mongerrusta tuli tekstiin, joista ei itsekään jälkikäteen saa selvää; ekalla kerralla 20, seuraavalla 15.

Sanelua hankaloitti se, että toinen luennoitsiija ei ollut yhtä hyvä puhuja. Välillä aloitti lauseen uudestaan, muotoili lausettaan, jolloin piti itsekin aloittaa lause uudestaan ja piti odotella, että mitä se nyt päättää sanoa. Pikkusanoja oli puheessa tarpeettomasti.

Nyt on töissä mennyt aika, joten ei ole päässyt luennoille. Mutta vielä ei ole luovutettu!

Pikakirjoituslehden äärellä

Vaihtelun takia päätin vihdoin tutustua lähemmin Pikakirjoituslehteen ja lukea sen tekstiä.
Luin lehteä vuodelta 1912: Pikakirjoituslehti N:o 2 helmikuu 1912

Kaikkea en ymmärtänyt, mutta uusia kirjoitustapoja löytyi ja oli hauskaa kun vihdoin "äkkäsi" mitä tekstissä lukee. Lukemalla tekstiä tuntui oppivan paremmin, täytyy tehdä tästä tapa.

Pikakirjoituslehti helmi/1912

Rivi 1: kuinka kauan, niin kauan, tätä varten, niinpä, minä olin

Rivi 2: yksinkertaisesti, osalliseksi, taloudelliseksi, sellaisissakin, tieteellisillä

Rivi 3: soitettiin, Risto, voittoa, toimeliaan

Rivi 4: menettelytapoja, kohtuullisilla, yksimielisiä, tarkotuksiin, tyydyttäviä

Rivi 5: mieluummin, täytyy, täytynyt, muuten, ainoastaan, tietysti, siis

Ensimmäisellä rivillä on yhteenkirjoituksia, tuttuja merkkejä muuten.

Toisen rivin sanoissa näkyy miten -nen päätteisen sanan taivutetun muodon voi yksinkertaistaa. En ole aivan varma, pitäisikö sanoa, että päätteen -e- näkyy (-esti, -eksi). Sanan "sellaisissakin" kohdalla tiedän, että kyseessä on monikko, sillä teksti oli tulkattu viereen. Myös konteksti olisi tässä kohtaa paljastanut sanan monikoksi. Muuten olisin hyvin saattanut lukea sen "sellaisessakin".

-sesti -> -sti, 

-seksi -> -ksi, 

-sissa -> -ssa, 

-sillä -> -illä

Päätteeseen kuuluvan ässän voi siis jättää pois -nen päätteisen sanan kohdalla. Yksi rinkula vähemmän. 

Huom, laittaisin itse monikko muodoissa s-kirjaimen näkyviin erottaakseni sen yksiköstä jos korottamalla ei saada eroa näkyviin.

Kolmannella rivillä on esimerkkejä siitä, kun sanan alku on korotettu osoittamaan i-kirjainta. Ensimmäinen tavu on korotettuna sen sijaan, että korotus tapahtuisi sen jälkeen. Korotettu tavu "So-", luetaan "Soi-". Korotettu "R" sanan alussa luetaan "Ri". "Vo" luetaan "voi", "to" luetaan "toi" ja niin edelleen. 

Rivillä neljä ja viisi on joitakin muita huomioita ja uusia merkkejä. 

Sanassa "menettelytapa" on yhdistetty kaksi merkkiä, ja yhdistäminen on tehty samalla ristimällä u-kirjain ja tehty siitä näin y. Sanan olisi mielestäni voinut kirjoittaa yhdistämättä ja ristimättäkin. U-kirjain luetaan yynä joka tapauksessa e-vokaalien jälkeen (koska sana "menettelu" ei sovi suuhun). 

Sanaa "kohtuullisilla" piti miettiä hetki ennen kuin tajusin. Se on siis muodostettu siigelistä "kohta". Nyt joku tarkka huomaa, että sana on nominatiivissa kohtuulli-nen, mutta päätteessä näkyy s-kirjain (ks. ylempänä huomiot rivistä 2). Itsekin laittaisin monikkomuodoissa s-kirjaimen näkyviin osoittamaan monikkoa jos korottaminen ei riitä.  

Sana "yksimielisiä" kirjoitettu itse asiassa "yksielisiä". 

"Tarkotuksiin" uusi lyhennystapa sanalle "tarkoitus" (oli lehdessä tulkattu "tarkotuksiin" [sic] eikä "tarkoituksiin". Liekö oikeinkirjoitus muuttunut vuodesta 1912?).

"Tyydyttäviä" sanassa käytetty lyhennystä, joka ei ollut vielä tuttu. 

"Mieluummin" kirjoitettu itse asiassa "ieluumin". 

Uusi lyhennys: "täytyy", alennettu viiva, joka vahvenee alaspäin. 

Myös loput sanat uusia tai unohdettuja lyhennystapoja.